RE/MAX Center asumisen asiantuntijana seuraa aktiivisesti asumiseen ja rakentamiseen liittyvää keskustelua. Nykyaikainen kiinteistönvälitystoimisto palvelee asiakkaitaan laajasti ja auttaa kaikissa asumiseen liittyvissä tilanteissa. Siksi RE/MAX Center on koonnut Näin Suomi homehtui artikkelisarjan, jossa referoidaan Rakennuslehden toimituspäällikkö Seppo Mölsän Rakennuslehdessä julkaistua artikkelia. Hyvän kiinteistönvälittäjän rooliin kuuluu jo hyvän välitystavan ohjeenkin mukaan vaalia molempien osapuolten etuja. Etujen vaaliminen on tehokkainta, kun asiat ymmärretään perinpohjin ja osataan vielä selvittää asiakkaille ymmärrettävästi.
Ensimmäisessä osassa Näin Suomi homehtui artikkelisarjaa käsiteltiin vaurioiden syntyhistoriaa lähinnä ymmärtämättömän remontoinnin seurauksena. Osansa 70-luvun rakenteiden vaurioalttiudesta oli kuitenkin myös uusilla rakenteilla. Vain yhtenä esimerkkinä tasakatot, joita rakennettiin todella paljon. Rakentamisen ohjeistuksissa syyllistyttiin kosteusriskien aliarvioimiseen eikä uusia menetelmiä tai tuotteita testattu ennen markkinoille ja rakenteisiin pääsyä.
Oma osansa kosteusriskien realisoitumisessa on usein asennustyön huolellisuudessa. Pelkästään villoituksessa voidaan aiheuttaa rakennuksen kosteustoimivuudelle suuria riskejä, jos villat asennetaan epätiiviisti. Asennustyössä jää helposti esimerkiksi rakoja villalevyn nurkkiin, jolloin kylmä ilma pääsee rakenteeseen sisään eikä jää sille alunperin suunniteltuun tilaan eristeen ulkopuolelle ja pintakerroksiin. Lopputuloksena voi olla kosteuden tiivistyminen höyrynsulkukerrokseen, josta sen kuivuminen tai tuulettuminen ilman vaurioita on hallitsematonta.
Rakennusmestarien keskusliitto nosti 1982 esiin huolensa: ”Uutuuksien käyttöönottaminen ilman riittävää kokeilua, tutkimusta ja luotettavia tuotteiden käyttöohjeita saattaa aiheuttaa seurauksia, jotka luokitellaan virheiksi ja joihin rakentaja leimataan syylliseksi.” Esimerkeiksi nostettiin tasakattorakenteet ja lastulevyjen formaldehydihaitat.
Rakennuslehti tilasi rakennusfysiikan tietotaitoa parantaakseen 1983 kirjoitussarjan Dick Björkholzilta. Sarja käsitteli kosteuden käyttäytymistä rakenteissa mm. pientalojen julkisivurakenteissa ja kerrostalojen tiilijulkisivuissa. Erityistä huomiota hän keskitti betonin päällystettävyyteen tapetilla, maalilla tai muovimatolla. Sekä ennen että tämän jälkeen kuivumisen arviointi on perustunut epätarkkoihin ”sentti viikossa” arvioihin, joita vasta aivan viime vuosina on lähdetty tarkentamaan rakenteisiin ulottuvilla mittauksilla. Yhä vieläkin uutisoidaan tapauksista, joissa märän betonin päälle liian nopeasti kiinnitetty päällyste on aiheuttanut ongelmia sisäilmastoon. Reaktioon osallistuvat ainakin lattiapäällyste, kiinnitysliimat, tasoitteet ja betonin alkalinen kosteus. 2016 pidetyssä Sisäilmastoseminaarissa kerrottiin 2000 luvulla esiin tulleiden tapausten painottuvan lähes yksinomaan PVC-muovimatolla päällystettyihin betonilaattoihin ja niistä aiheutuneisiin sisäilmaongelmiin.
Alan huppuasiantuntijat ovat terottaneet perusasioita, joita on teroitettu jo 70-luvun lopulta lähtien:
- Riittävä aika betonin kuivumiselle
- Tunnetut ja testatut materiaalit
- Rakenteiden vikasietoisuuden lisääminen
Näistä teroituksista huolimatta melkein päivittäin saamme lukea uudehkojen kerrostalojen asuinkelvottomuudesta tai julkisten rakennusten sisäilmaongelmista. Varsinkin julkisella puolella aikataulujen laatijat eivät ymmärrä rakenteiden kuivumiseen tarvittavaa aikaa lainkaan ja muutenkin hankintaprosessit ovat osoittautuneet tehottomiksi sekä kustannusten että lopputuloksen kannalta. Tiiviysvaatimukset ovat pinnoitteille kovat ja samalla rakenteiden vaatimat paksummat betonilaatat ovat aiheuttaneet kuivumisajan merkittävän pitenemisen. Urakoitsija usein osaa jo kohteen valmistuessa odottaa korjauskustannuksia juuri rakennusaikataulun kosteusteknisestä suunnittelemattomuudesta johtuen, mutta välttyy kuitenkin suuremmilta myöhästymissanktioilta. Veronmaksajille lasku on luonnollisesti suurempi, mutta tilaajan edustajat eivät näin pitkälle monessakaan tapauksessa kykene ajattelemaan.
Isoista rakennusalan yrityksistä Skanska ja NCC ovat ilmoittaneet luopuvansa kokonaan muovimatoista omissa kohteissaan ja kehottaneet urakkakohteissaan asiakkaitaan pohtimaan muita materiaaleja. Ruduksen kehitysjohtaja Pentti Lumme kertoi Keski-Euroopassa käytettävän kosteusteknisesti vaativammissa kohteissa keraamisia laattoja muovimaton sijaan, juuri kosteusteknisestä paremmasta toimivuudesta johtuen. Materiaalivalmistaja Weberin tekemien tutkimusten mukaan ongelmista suuri osa voitaisiin välttää käyttämällä betonin päällä vähintään viiden millimetrin kerrosta matala-alkalista tasoitetta muovimaton asennusalustana sekä varmistamalla, että betonin suhteellinen kosteus on enintään 93 prosenttia. Tämän rajan alapuolella kosteus liikkuu höyrymuodossa.
Rakennusteollisuus ja Tampereen teknillinen yliopisto käynnistivät 2017 tutkimusprojektin, jossa muovimattojen emissioita sekä ratkaisuja ongelmiin pyritään selvittämään yhdessä urakoitsijoiden ja mattovalmistajien kanssa.
Joko luit?