RE/MAX Center asumisen asiantuntijana seuraa aktiivisesti asumiseen ja rakentamiseen liittyvää keskustelua. Nykyaikainen kiinteistönvälitystoimisto palvelee asiakkaitaan laajasti ja auttaa kaikissa asumiseen liittyvissä tilanteissa. Artikkelin lukemalla pääsee tutustumaan ongelmiin pintaa syvemmältä ja huomattavasti nykyisen vallalla olevaa klikkijournalismin artikkeleita laajemmin.
Artikkelisarjan viidennessä osassa päästään kosteus- ja homeongelmien ratkomiseen 1990-luvulla. 1993 Kansaterveyslaitos palasti tutkimuksessaan, että satunnaisesti valituissa 1950-1970-lukujen taloista peräti 83 prosentissa oli tapahtunut kosteusvaurio jossakin muodossa. Ehkä järkyttävin tulos oli, että 1970-lukujen taloissa 73 prosentissa oli yläpohjassa kosteusvaurioita. Tutkija Pertti Partanen avasi ongelmaa:”Kun kysymyksessä on tasakatto, jossa tuuletus on muutenkin ongelma, niin vesi saattaa olla höyrysulun päällä (jossa ylöspäin haihtuminen on ainoa veden poistumisreitti) niin pitkään, että kattokannatteet alkavat lahota.” Partasen mukaan 1950-luvun taloissa yläpohjan hengittävä rakenne ja hyvin tuuletetut yläkerrat kuivuivat aikaa myöten, vaikka olisivat jossakin vaiheessa kostuneetkin.
Uudestaan toteutetussa tutkimuksessa 1995 todettiin kosteusvaurio tai vähintään tarkastustarve 55 prosentissa tarkastetuista 1950-1980-lukujen taloista. Huonoin tilanne tuossa tutkimuksessa oli 1980-luvun taloissa, joista kolme neljäsosaa oli korjaamatta kokonaan.
Kuopion yliopisto veti yhteen oman tutkimuksensa 1994:
- 1960-luvun taloissa seinien ja yläpohjan vauriot olivat yleisiä
- 1970-luvun taloissa vauriot painottuivat voimakkaasti tasakattorakenteisiin
- 1980-luvun taloissa seinien kosteusvauriot olivat yleisimpiä
- Yli puolet vaurioista oli aiheutettu jo rakentamisvaiheessa puutteellisella suunnittelulla, virheellisellä tai huolimattomalla työllä tai väärillä materiaalivalinnoilla
VTT teki myös omia selvityksiään. Suunnitteluvirheiden ison osuuden kertoi VTT:n tulkinnan mukaan siitä, että rakennusfysiikan koulutus oli laiminlyöty, kun arkkitehdit keskittyvät ulkonäkö- ja insinöörit lujuuskysymyksiin. Kaikkein heikoimmaksi tilanne koettiin omakotirakentajien puolesta, joiden ratkaisut olivat rakennusmiesten ja rautakaupan myyjien osaamisen varassa. 1997 VTT laati ohjeet pientalojen rakennusfysikaalisesta toiminnasta. VTT:n mukaan tyypillinen riskitalo oli seuraavanlainen:
- Talo alavalla paikalla, lattia maanpinnan tasolla, yhdellä sivulla viettävä rinne taloon päin
- Kaksi betonilaattaa joiden välissä eriste, alapuolinen täyttö hienoa hietaa
- Lämpö- ja vesijohdot suojaamattomina lattiarakenteen sisällä, salaojitus puuttuu
- Väliseinät alkavat alemman laatan tasolta, ulkoseinäverhous valesokkelinvaraan, puuseinä maanpinnan alapuolella
- Lyhyet räystäät, ullakon tuuletusrako olematon, loiva katto, ei tarkastusluukkuja
- Kylpyhuoneen seinät joko kosteussululla tai kokonaan ilman päällystetyt levyrakenteiset, laattoja irti, laattasaumat tummentuneet tai pinnoitteissa pintavaurioita, muovimatto ainoana vesieristeenä
Joko luit?